Jos elämä
olisi mennyt niin kuin vielä vuosi sitten kuvittelimme, me Stresan kirjailijat
istuisimme parin viikon kuluttua Mari Mörön kanssa Lago Maggioren rannalla, puistoissa ja
kahviloissa tutkailemassa uusia tekstejämme.
Iso Järvi kimaltaisi sinisenä, sumun lävitse piirtyisi vuorijono, sen takana Sveitsi. Helteen vuoksi tilaisimme viilentäviä juomia.
Kirkonkellot
hotelli Elenan vieressä soittaisivat aamu- ja iltasoittonsa. Katsoisin
parvekkeelta miten valot yksi toisensa jälkeen syttyisivät vastapäisen rinteen
taloissa. Koirat haukkuisivat pihoilla ja kujilla, ja äänekkäästi hälisevät
perheet kerääntyisivät pitkille illallisilleen Piazza Cadornan terasseille.
Liittyisimme joukkoon ja suunnittelisimme tulevaa, parmigianan tai tattirisoton välissä. Mitkä tekstit meillä on kesken, mitkä taitettavina, painoon menossa tai sieltä tulossa. Mitä seuraavaksi aikoisimme. Tilaisimme toisen kannullisen viiniä. Ja jälkiruoan.
Kun reissumme, ja paljon muutakin, peruuntui, on yritettävä nähdä kauemmaksi. Tämän hetken, tämän viikon, vuodenkin lävitse. Ohitse sen mistä nyt tai ensi vuonna kirjoitamme. On julkaistava uusia kirjoja ja uskottava, että toisenlaisia julkistamistilaisuuksia tulee.
Kun jotakin tekee rakkaudesta eikä rahasta tai elannokseen, voi tällaisina aikoina olla vähän helpompaa. Ammatikseen kirjoittavilla –
esiintyvistä taiteilijoista puhumattakaan – on toisin, kun kalenterit
ovat kuukausiksi tyhjentyneet live-keikoista ja myynti
vähentynyt kirjamessuperuutusten myötä. Pärjätäkseen ja saadakseen edes jonkinlaista näkyvyyttä pienkustantamon on sinniteltävä kekseliäisyydellä.
Miten olemme pärjänneet? Kerronpa omalta osaltani.
Huhtikuussa ilmestyi kirjani säveltäjä
Jouni Kaipaisesta. Oliko sen nimi ”Hämäränmaassa valon syvyys” enne sille, että
koronapimeyden keskeltä löytyi myös valon pilkahduksia?
Kirja oli tarkoitus julkistaa uuden musiikin festivaali Tampere Biennalessa 3.4. Kun festivaali peruutettiin, julkaisin sen facebookissa itse, omasta olohuoneesta, kännykällä kuvattuna, yrittäen muistaa mistä siitä kaiken kaikkiaan oli kyse.
https://www.facebook.com/maritta.hirvonen.7/videos/10221398445581018
Metson musiikkikirjasto teki ammattimaisesti toteutetun striimauksen vain kolme viikkoa aiotun julkkaritilaisuuden jälkeen. Siinä ystäväni ja kollegani Eija Oravuo haastatteli minua kirjasta. Istuimme Vapriikin valkoisissa pallotuoleissa. Läträsimme käsidesiä ja pidimme etäisyyksiä, mutta myös hauskaa.
Turun kirjamessuilla lokakuussa meidän oli tarkoitus keskustella kirjasta Jouni Kaipaisen pojan, Lauri Katteluksen kanssa. Ehkä keksimme jotakin sen tilalle.
Seitsemän vuotta sitten kirjoitin alkulauseen romaaniin, joka tuntui siltä, että se oli pakko
kirjoittaa, rakkaudesta sirkukseen, musiikkiin ja taiteeseen. Kirjoitin siihen myös lopun, ja jätin vuosiksi hautumaan. Käsikirjoitus sai
potkua Oriveden opiston Studio Orfeuksesta, mutta oli edelleen pahasti kesken.
Kunnes koronakevät katkaisi sosiaalisen elämän ja reissut. Pakotti
kirjoittamaan loppuun.
Kun ”Komediantit” elokuun alussa tuli
painosta ja pienimuotoisia tilaisuuksia sai taas pitää,
pidimme yhteisjulkkarit tamperelaisessa pubissa kaverini Rauli Jokelinin kanssa,
jonka kirja oli keväällä jäänyt koronan jalkoihin. Saimme haastattelijaksi ystävämme Panu Raipian ja tilaisuus striimattiin. Kun viimeksi tarkistin, videota oli katsottu kolme ja puolituhatta kertaa. Kahden Tampere-talon salillisen verran!
”Pienkustantamon kirjailija liikkuu aina pelikentän laitamilla, joten sieltä on välillä huudeltava, jotta edes joku reagoi”, kirjailijamme Pirjo Puukko toteaa hienolla sivustollaan pirjopuukko.fi. Ehkä Raulin kanssa onnistuimme jotenkin siinä huutelussa, kirjamyynti ainakin lähti mukavasti liikkeelle.
Stresalaiset ovat ahkeroineet, ja uusia kirjoja on tulossa. Ensimmäinen
niistä, Pirjo Toivasen toinen romaani Siskoni Italiassa sijoittuu nimikkomaisemiimme
Piemonten Stresassa, Pekka Arppen todellisuudesta ammentava
teos vieläkin kauemmaksi, Pohjois-Afrikkaan. Muiden tekstit hautuvat
vielä.
Kirjoitushommien ohella yritämme eri tavoin lisätä pienkustantamomme näkyvyyttä. Esittäydymme Oodi reunalla -sarjassa 13. marraskuuta klo 18 ja muutakin kivaa on suunnitteilla.
Ja Stresa! Taas me tulemme. Istumme kukkaloiston keskellä valkoisten riikinkukkojen tepastellessa ympärillä. Ajelemme valkoisilla laivoilla Lago Maggiorea ristiin rastiin. Hengitämme. Nautimme viilentävän juoman.
