SYNTYJÄ

Istun Onnibussissa matkalla Helsinkiin. Tapaan muutaman muun "stresalaisen" kanssa tulevan kustantamomme nettisivujen tekijää Kallion kahvila Kolossa. Reissu on jo vaikka kuinka mones sen jälkeen kun syntysanat Stresan kaupungissa, Italian Piemontessa  melkein vuosi sitten sanottiin.

     Bussin etupenkillä, lupiini- ja rypsipeltojen vilistessä ohi, päätän aloittaa uuden blogin. Kerron kukkivasta kaupungista suuren, sinisen järven rannalla, mutta ennen kaikkea siitä miten pystymetsästä polkaistaan ihan oikea kustantamo, pieni ja haparoiva kuin vastasyntynyt, silti sopiva lapsi meille.

Stresa, syyskuu 2016. Hotelliaamiaisella Tero, yksi kirjoittaja-leiriläisistämme, räplää poissaolevan näköisenä kännykkää. Hänellä ja Marjaana-vaimolla on sama jännittynyt ilme. Asuntokauppoja? Tarjous menossa läpi?

     Pian käy ilmi, että kyse on jostakin aivan muusta. Ensimmäinen lapsenlapsi, terve poika on saatu on onnellisesti maailmaan. Halaamme tuoreita, vielä vähän hämmentyneitä isovanhempia.

     Kun myöhemmin päivällä istumme Mari Mörön johdolla ruotimassa novelleja varjoisassa trattoriassa Isola Pescatorella, on tunnelma yhä katossa. Kuin meistä kaikista olisi yhtäkkiä tullut isovanhempia.

Syötyämme kalaravintolassa ja nautittuamme lasilliset erinomaista Piemonten viiniä, vie Stresassa asuva jäsenemme Pirjo Toivanen meidät valkoiseksi kalkitun kirkon takana sijaitsevalle pienelle hautausmaalle. Sen kaikki asukit ovat saaren kalastajia perheineen. Enkeleiden ja lintujen sijasta hautakivillä on pronssisia veneitä ja kalastusvälineitä. Jonkun herra Marinon paadessa on kuva lippalakkipäisestä miehestä valtava taimen tai muu vonkale käsissään.

Ennen laivan tuloa on meillä aikaa samoilla pikkukatuja. Puodit ovat täynnä kalastaja-aiheisia muistoesineitä, mutta sitten meidän naisten silmät osuvat ruskeasamettiseen, italialaisen eleganttiin pikkupojan pukuun, 1-2 -vuotiaalle sopivaan. Asuun kuuluu valkoinen paita ja rusetti. 

     Teroa ei tarvitse ylipuhua, sillä hän on jo huomannut saman. Juuri tuo on vietävä lahjaksi vastasyntyneelle.

Viimeisenä iltana kokoonnumme hotellin edessä sijaitsevan Piazza Cadornan tutulle terassille. Keskustelu kääntyy ideaan, joka jossakin jo heitettiin. Kenties laivalla, kun vuosi sitten matkasimme Lago Maggioren yli Sveitsiin, tai yhteisellä lounaalla Helsinki Litissä parin rohkaisevan lasillisen jälkeen?

     Nyt se kuitenkin olisi selvää: olemme kohtalaisia kirjoittajia, huonompaakin julkaistaan. Monet teksteistämme ansaitsisivat tulla luetuiksi. Meillä on hyvä ja vaativa ohjaaja, minkä lisäksi uskallamme antaa ne repaleisetkin tuotokset toistemme luettavaksi ja arvioitavaksi.

     Perustakaamme siis kustantamo, ottamalla omiin käsiin kaikki, katsomalla mitä siitä tulee. Mitään menetettäväähän ei ole. Osuuskunta olisi sille sopiva muoto.

Vinkkaamme tarjoilijan ja tilaamme proseccot. Kohotamme maljan vastasyntyneille, Stresa Kustannukselle ja sille, jolla vielä ei ole nimeä.

www.stresa.fi