Ennen kuin kirjailijamme matkaavat, ei taaskaan Stresaan, vaan Turun kirjamessuille, on pakko kertoa, mikä itseäni juuri nyt innostaa.
Kuvan voima on ihmeellinen. Jos kerrottu tarina vie maailmojen ääriin, kuva moninkertaistaa elämyksen.
Kun aikuinen tyttäreni tänään sai käteensä Pirjo Puukon kirjoittaman ja Amelia Nymanin kuvittaman lastenkirjan Kesälintuni lennä, lennä, hän lehteili sivuja haltioituneena. Saisipa tuollaisen tapetin huoneensa seinälle, hän sanoi. Silloin voisi herätä suoraan paratiisiin joka aamu. Voisikohan sen jollakin konstilla toteuttaa omalle lapselleen? Lukemalla hänelle kirjaa ja katsomalla kuvia yhdessä, minä ajattelin. Sanoinkin.
Ja he lukevat. Seikkailu on ihan siinä edessä, omalla kotisohvalla.
Kuinka moni teistä on samoillut Havannan vanhoilla kujilla tai tanssinut tangoa Buenos Airesin savuisissa kuppiloissa? Ehkä joku, minä en. Vaikka tuntisikin vähän jotakin Etelä-Amerikan maata, löytyy Pirjo ja Reijo Toivasen matkakirjasta Salsaa ja mojitoa näkökulmia, joita ei ole osannut kuvitellakaan, viimeistään Reijo Toivasen huikean hienojen kuvien kautta. Kameran kautta ihminen näkee. Niin kuvaaja kuin katsojakin.
Historiallisissa kuvissa elävät ihmiset ja paikat. Ne ovat läsnä siinä hetkessä, kun kuva otetaan, elävät ikuisesti sen kautta. Voimme katsoa esi-isiemme kasvoja, ilmeitä ja vaatetusta, ehkä tunnistaa jotakin. Jälkeemme tulevat voivat katsoa ja eläytyä samaan hetkeen, vaikka suvun yhteispotrettiin Säkkijärven pappilan pihassa.
Kuvan kautta Säkkijärvi on ajatuksissamme yhä Viipurinlahden rannalla sijainnut kunta, yhtä todellinen ja osa Suomea kuin pappilan väkikin. Isästään Nils Inkovaarasta kertovassa elämäkerrassa Irmeli Westermarck on ikuistanut heidät kaikki
Kootessani eräitä hassuja tarinoita kokoelmaksi nimeltä Pikkukamarimusiikkia, huomasin henkisen sukulaisuuden niiden ja Pispalassa asuvan naivistitaiteilijan Maija Kanervan linoleikkausten kanssa. Tunsin Maijan entuudestaan, olimme molemmat aikanaan Tampereen kaupungin palkollisia. Tekisitkö mulle kirjan kannen, kysyin Maijalta. Maija sanoi joo ja teki muutamia ehdotuksia, vaikka kansitaide olikin hänelle uutta. Kanteen tulivat kultainen kuu, lempivärini tumma turkoosi ja korentoja Pispalan talojen yllä.
Tulos oli hienompi kuin koskaan olin kuvitellut. Kun Maija vielä teki vinjettejä jokaisen tarinan alkuun, tuli pikku kirjasesta paljon tarinoitaan suurempi.
Eläköön kirja ja kuva!
Kirjat tekijöineen voit tavat Turun kirjamessuilla 1.-3.10. 2021. https://www.kirjamessut.fi #kirjamessut #turku
stresa.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti